Eduskunta on tänään hyväksynyt yksimielisesti uuden luonnonsuojelulain, joka tulee voimaan kesäkuussa 2023. Luonnonsuojelulaki on selkeä askel eteenpäin luontokadon pysäyttämisessä, muttei suinkaan yksin riittävä.
Harmi kyllä uudesta laista jää luontotyyppipykälät pois. Keskusta sai ajamansa muutokset kikkailemalla läpi. Muutoksia oli useampi, mutta uhanalaisia luontotyyppejä koskevien pykälien 64 § ja 65 § poistaminen oli asian pihvi. Keskusta on julkisuudessa argumentoinut, että luontotyypin määrittely uhanalaiseksi saattaisi johtaa ”harmaaseen suojeluun” eli siihen, että puun ostajat jättäisivät ostamatta puuta uhanalaisilta luontotyypeiltä. Järkeily tuntuu pohjaavan sille, että valtion pitäisi korvata puuston myyjälle myös puun ostajien eettisiä valintoja.
Haluan kiinnittää huomiota näihin uhanalaisiin luontotyyppeihin, jotka ovat jääneet kovin vähälle huomiolle. Minulle luonnonsuojelussa on erityisesti kyse ekosysteemien suojelusta, siitä että luonnon kiertokulku ja vuorovaikutussuhteet voivat säilyä. Luonto kaikkinensa on häkellyttävän hieno ja kehittyvä kokonaisuus – Richard Dawkinsin sanoin Maailman hienoin show. En haluaisi, että tästä henkeäsalpaavan hienosta esityksestä poistuisi esiintyjiä ja näyttämöitä, ainakaan sukupuuttoon kuolemalla.
Mitä Suomen uhanalaisimmat luontotyypit ovat?
Maamme luontotyyppien uhanalaisuus on arvioitu kahdesti, viimeksi vuonna 2018. Tulokset löytyvät Suomen Ympäristökeskuksen verkkopalvelusta. Ensin hyvä uutinen: yksikään luontotyyppi ei ole vielä hävinnyt Suomesta. Äärimmäisen uhanalaisia luontotyyppejä on 57, ja erittäin uhanalaisia 52. Yhteensä verkkopalvelun listassa on 394 luontotyyppiä. Äärimmäisen uhanalaisten luontotyyppien häviämisen todennäköisyyttä pidetään yli 50 %:na seuraavan 50 vuoden aikana, ja erittäin uhanalaisten luontotyyppien häviämistodennäköisyyttä 20 – 50 prosenttina.
Uhanalaisuuteen johtaneista vähintään melko merkittävistä syistä yleisimmät on ojitus (vähintään melko suuri merkitys 86 luontotyypin uhanalaisuteen), metsien uudistamis- ja hoitotoimet (85 luontotyyppiä), pellonraivaus (74 luontotyyppiä) ja vesien rehevöityminen ja likaaminen (59 luontotyyppiä). Rakentaminen on kaikista yleisin syy luontotyypin uhanalaisuudelle, mutta sen merkitys on useimmiten ”melko vähäinen”. Monet samat syyt näkyvät myös tulevaisuuden uhkatekijöissä, mutta pellonraivaus on pudonnut listan häntäpäähän ja sen paikan on ottanut ilmastonmuutos.
Koko Suomessa äärimmäisen uhanalaisia luontotyyppejä ovat allaolevat. Samankaltaiset luontotyypit on ryhmitelty listan lyhentämiseksi. Monesti luontotyypin nimessä esiintyy indikaattorilajin nimi, mutta tämä on vain luokittelua ja muistamista helpottava käytäntö. Luontotyyppi on aina erityinen ekosysteemi jolla on oma erityinen lajistonsa. Osa luontotyyppien nimistä on linkkejä Punaisen kirjan lisätietoon, muidenkin kohdalla löytyy hakusanalla.
- Variksenmarjadyynit
- Dyynien deflaatiokentät
- Savimaiden purot ja pikkujoet
- Suuret savimaiden joet ja erittäin suuret joet
- Välipintakoivuletot ja kalkkiletot
- Eteläiset sarasuot
- Maankohoamisrannikon keidassuokehityssarjat ja aapasuokehityssarjat
- Pienruohonummet
- Kalkkivaikutteiset ja karut kalliokedot ja kalkkivaikutteiset ja karut pienruohokedot
- Kangaskedot, mäkikaurakedot ja heinäkedot
- Tuoreet pienruohoniityt ja suurruohoniityt
- Tuoreet heinäniityt (joskin näiden tila on vakaa)
- Kosteat ruohoniityt ja heinäniityt ja kalkkivaikutteiset kosteat niityt
- Sisävesien hapsiluikkarantaniityt, suursararantaniityt ja järvikorte- ja kaislarantaniityt
- Sisävesien matalakasvuiset vihvilä-, heinä- ja sararantaniityt
- Sisävesien korkeakasvuiset rantaniityt (näiden tila vakaa)
- Pikkuluikka- ja hapsiluikkamerenrantaniityt
- Luikka- ja kaislamerenrantaniityt
- Suursaramerenrantaniityt ja korkeakasvuiset merenrantaniityt
- Matalakasvuiset vihvilä-, heinä- ja saramerenrantaniityt (joiden tila paranee!)
- Suolamaalaikut
- Kortetulvaniityt, suursaratulvaniityt ja kosteat heinätulvaniityt (näiden tila vakaa)
- Tuoreet heinätulvaniityt ja suurruohotulvaniityt
- Kuivat pienruohotulvaniityt
- Suoniityt ja lehdesniityt
- Jalopuuhaat, lehtipuuhaat, sekapuuhaat ja havupuuhaat
- Lehtimetsälaitumet ja havumetsälaitumet
- Variksenmarja-jäkälä-tunturikoivikot
- Vaivaispajulumenviipymät
- Matalasaraiset ja -heinäiset lumenviipymät
- Karut pienruoholumenviipymät
- Karut ja ravinteiset sammalvaltaiset lumenviipymät
- Lumenpysymät
Näiden kaikkien yllämainittujen tila on heikkenevä, paitsi milloin listassa on erikseen mainittu toisin. Listaukset voivat tuntua kuivilta, mutta jokainen luontoympäristö on laulun arvoinen.
Erittäin uhanalaisia luontotyyppejä on suunnilleen yhtä pitkä lista, ja nämäkin ovat merkittävässä vaarassa hävitä seuraavan 50 vuoden aikana. Näistä en tilasyistä tee tällä kertaa täydellistä listaa. Näitä on mm. kangas-, varpu-, metsäkorte- ja muurainkorvet, nuoret ja vanhat kuivat kankaat, rannikon jokisuistot, Itämeren hiekkarannat, Itämeren dyynisarjat, runsasravinteiset järvet ja lammet, Etelä-Suomen lähteiköt, savimaiden latvapurot ja keskisuuret joet, tervaleppä- ja harmaaleppäluhdat, rannikkosuot, kynäjalavalehdot ja heinä- ja varpunummet.
Uhanalaisten luontotyyppien sijainteja voi tutkia paikkatietoportaalista, mutta valitettavasti työkalu on hankala. Luontotyyppejä ei voi pyytää näkyviin uhanalaisuuden perusteella, eikä paikkatiedossa vaikuta olevan kaikkia äärimmäisen uhanalaisia luontotyyppejä. Mahdollisesti sijainteja halutaan myös pitää salassa, jottei luonnon aarteita aavistustuhottaisi.
Sanoja lakimuutoksesta
Luonnonsuojelulaista poistettiin seuraavat pykälät. 64 § olisi sallinut valtioeuvoston säätää häviämisvaarassa olevia luontotyyppejä uhanalaisiksi, ja 65 § olisi vaatinut, että viranomaiset huomioivat luontotyypin uhanalaisuuden jotenkin.
64 § Uhanalaiset luontotyypit
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi luontotyypiksi sellainen luontotyyppi, jonka riski hävitä luonnosta on Suomen luontotyyppien kansallisen uhanalaisuuden arvioinnin mukaan vähintään korkea. Häviämisriski arvioidaan perustuen parhaaseen saatavilla olevaan tietoon luontotyypin määrän vähenemisen, levinneisyys- tai esiintymisalueen suppeuden, elottoman ympäristön laadun heikennyksen, eliöyhteisön prosessien tai vuorovaikutussuhteiden häiriöiden tai häviämisriskin määrällisen analyysin perusteella.
Ympäristöministeriön on laadittava ehdotus 1 momentissa tarkoitetun asetuksen tarkistamiseksi Suomen luontotyyppien kansallisen uhanalaisuuden arvioinnin perusteella aina kahden vuoden kuluessa arvioinnin valmistumisesta.
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitettujen luontotyyppien määrittelyperusteista.
65 § Uhanalaisen luontotyypin huomioon ottaminen
Viranomaisten on otettava uhanalaiset luontotyypit huomioon päätöksenteossaan noudattaen muussa lainsäädännössä luontoarvojen turvaamisesta erikseen säädettyä.
Hallituksen esitys HE 76
Minua poistot harmittavat yhä. Vapaaseen markkinatalouteen kuuluu se, että ostaja ja myyjä tietävät mistä ollaan käymässä kauppaa ja molemmilla on riittävä informaatio omien arvojen ja intressien mukaisten päätösten tekemiseen. Esimerkiksi luonnon uhanalaisuutta koskevan tiedon on oltava vapaasti saatavilla ja käytettävissä.
Loppusanat
Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018 -työssä kerättiin toimenpide-ehdotuksia uhanalaisuusarvioinnin asiantuntijaryhmiltä. Ehdotuksissa on kerrottu mitä käytännössä pitäisi tehdä, muttei ole pyritty ehdottamaan hallinnollisia tai lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. Se todetaan, että tarvittaisiin sekä uusien toimintatapojen omaksumista että jo käytössä olevien laajempaa soveltamista. Erityisesti yksi kohta tuntuu minusta kuitenkin pyynnöltä päättäjille:
Lähes puolet (46 %) toimenpide-ehdotuksista liittyy luontotyyppien parempaan huomioimiseen maankäytön suunnittelussa, luonnonvarojen käytössä tai ympäristön tilan parantamisessa.
Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018: Punainen kirja osa 1, luku 8.2, sivu 343
Äärimmäisen uhanalaiset luontotyypit eivät voi kattaa kovin suurta osaa Suomen pinta-alasta – muuten ne eivät olisi äärimmäisen uhanalaisia. Koitetaan suojella jotenkin edes ne.