Vanha sanonta kuuluu, että Vihreät eivät ole oikealla eivätkä vasemmalla, vaan edellä. Ymmärrän, jos joskus touhu näyttää vesimelonilta – onhan politiikan näkyvä kuori vihreä, ja usein vahvin osaaminen on luontoasioissa ja tekniikassa. Vihreiden työvoimapoliittiset tavoitteet korostavat reiluutta ja hyvinvointia ja saattavat näyttää punertavilta, kun taas keinot toisinaan sinertävät silloin kun se on taloustieteellä perusteltua. Vihreiden suhtautuminen talouteen ei ole dogmaattista, ja minusta se on hyvä asia.

Vihreän talouspolitiikan tärkeimpänä tavoitteena on ekologinen kestävyys ja sosiaalinen hyvinvointi. Nämä asiat ovat nykyisin entistä tiukemmin sidoksissa toisiinsa. Suomessa on aiemmin uskallettu panostaa koulutukseen, osaamiseen ja innovaatioihin, ja se on tuonut meille menestystä ja hyvinvointia. Niin kannattaa tehdä myös nyt, sillä tulevaisuus tulee palkitsemaan osaajat. 

Talouden ja työllisyyden tiekartta 2019 – 2023, Vihreät

Alla poimintoja tiekartasta. Sinistä on

• Poistetaan työvoiman liikkuvuutta haittaava asuntokauppojen varainsiirtovero
• Kevennetään ansiotulojen verotusta pienituloisia painottaen
• Helpotetaan osa-aikaista työskentelyä
• Uudistetaan yritystuet siirtämällä painopiste pieniin kasvuhakuisiin yrityksiin sekä t&k-toimintaan
• Tuetaan uusien työpaikkojen syntymistä mikroyrityksiin 1. työntekijän työnantajamaksujen huojennuksella ensimmäisen työskentelyvuoden ajan

Punaisena taas voi nähdä mm.

• Taataan kaikille nuorille vähintään toisen asteen koulutus
• Poistetaan EU- ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksut
• Puretaan maahanmuuttajien ja kotoperäisten etnisten vähemmistöjen kokemaa rakenteellista syrjintää työmarkkinoilla
• Tuetaan kestävää kaupungistumista ja turvataan kohtuullinen asumisen kustannusten taso muun muassa kasvattamalla vuokra-asuntotuotantoa
• Siirrytään kohti perustuloa
• Otetaan käyttöön kulutusta ja tuotantoa ohjaavia haittaveroja, kuten kaivosvero, muovivero, eläintuotevero ja lentovero

Vihreille talouslinja on keino, ei päämäärä. Mä haluan aina painottaa, että taloudellisen toiminnan on oltava vastuullista. Vastuuta täytyy ottaa ilmastosta, ympäristöstä, luonnon monimuotoisuudesta ja myös sosiaalisista kysymyksistä, yhteiskunnasta ja kotimaasta. Jos tätä asiaa edistää parhaiten punaisella ratkaisulla, sitten valitaan punainen ratkaisu – jos sinisellä niin sininen ratkaisu.

Vasemmisto – Oikeisto identiteettikysymyksenä

Kun termit syntyivät Ranskan vallankumouksen vuosina istumajärjestyksestä lainkokouksessa vuonna 1791, jako oli konservatiivien (järjestyksen puolue) ja liberaalien (liikkeen puolue) välillä. Yksi merkittävä ero oli suhtautuminen monarkiaan. Oikeisto ja vasemmisto ovat saaneet hyvin eri merkityksiä aikojen halki, ja viime vuosisadalla on puhuttu tuotantovälineiden yhteisomistuksesta (sosialismi) tai yksityisomistuksesta (kapitalismi). Historialliset mielikuvat ohjaavat ajatuksia ja identiteettiä. Jos kysymystä lähestyy puhtaasti identiteetti edellä, oikeistolainen on sellainen joka sanoo olevansa oikeistolainen.

Vasemmisto – Oikeisto vaalikoneissa

Vaalikoneet asettavat ehdokkaat akselille oikeiston ja vasemmiston väliin kysymysten perusteella, ja samalla ne tulevat määritelleeksi oikeiston ja vasemmiston uudestaan. Vaalikoneissa ei kysytä kruunupäistä eikä yleensä edes tuotantovälineiden omistussuhteista. On syytä ymmärtää, että vaalikoneen akseli ei välttämättä kerro mielikuvien tai sanakirjojen jakolinjoista.

Mistä vaalikoneen jako sitten kertoo? Siitä, miten vaalikoneen tekijä painottaa kysymysten vastausvaihtoehtoja vasen – oikea -akselilla. Kun kysymykset on valittu mahdollisimman erotteleviksi niin että eri ehdokkaat vastaisivat niihin eri tavoin, arvokartan reunat tai mittakaavat eivät perustu mihinkään muuhun kuin annettujen kysymysten reunoihin. Jos Suomessa olisi ehdolla pesunkestävä monarkisti tai kommunisti, he eivät erottuisi vaalikoneissa muista.

Yksi hauska esimerkki arvokartasta on TEKin valtuustovaalit, joiden kohdalla arvokartta muodostettiin datalähtöisesti ja akselitkin valittiin datan pohjalta. Ne nimettiin AY-henkisyydeksi ja uudistushenkisyydeksi. Loistava analyysi TEKin vaalikoneesta löytyy täältä.

Iltalehden vaalikone

Tutkin Iltalehden vaalikonetta muuttelemalla vastauksia ja seuraamalla, miten arvokartta muuttuu. Iltalehden vaalikoneessa arvokartta perustuu kymmeneen kysymykseen, eli 60 % kysymyksistä ei vaikuta sijoitukseen arvokartalla mitenkään. Arvokartta on siis tapa supistaa kymmenen kysymyksen vastausakselit kahteen ulottuvuuteen. Vasen – oikea -akseliin vaikuttaa vain neljä kysymystä:

• Seuraavan hallituksen tulee tuntuvasti leikata Suomen julkisia menoja velkaantumisen vähentämiseksi. Samaa mieltä -> kohti oikeistoa
• Palkkojen verotusta tulee keventää, vaikka se heikentäisi julkisia palveluita. Samaa mieltä -> kohti oikeistoa
• Julkisista sote-palveluista pitäisi ennemmin leikata kuin antaa niille lisärahoitusta valtiolta. Samaa mieltä -> kohti oikeistoa
• Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa ei saa lyhentää. Samaa mieltä -> kohti vasemmistoa

Iltalehdelle jaossa on kyse oikeastaan pelkästään leikkauksista ja palkan verotuksesta, kenties laajemmin ymmärrettynä julkisen sektorin koosta.

Liberaali – konservatiivi -akseli kasataan sentään kuuden kysymyksen perusteella. Näissä on sentään useampia poliittisia kysymyksiä edustettuna. Osittain perustellusti, esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan kiristäminen tuntuu minustakin konservatiiviselta, samoin ajatus että sukupuolia olisi kaksi. Välillä menee oudoksi. Miksi olisi liberaalia, että molempien vanhempien tulisi olla yhtä pitkään kotona lasten kanssa? Tuntuisi liittyvän enemmän liberaali-identiteettiin kuin vapauteen.

• Jengiytymiskehitystä voidaan ehkäistä paremmin lisäämällä varoja kotoutumiseen kuin kiristämällä maahanmuuttopolitiikkaa. Samaa mieltä -> kohti liberaalia
• Hoitoalan palkkoja on edelleen korotettava kasvattamalla hyvinvointialueiden rahoitusta, vaikka se tarkoittaisi veronkorotuksia. Samaa mieltä -> kohti liberaalia
• Sukupuolia on enemmän kuin kaksi. Samaa mieltä -> kohti liberaalia
• Molempien vanhempien tulisi olla vanhempainvapaalla lasten kanssa yhtä pitkään kotona. Samaa mieltä -> kohti liberaalia
• Kouluissa pitäisi olla kovempi kuri, jotta lasten oppimisympäristö rauhoittuisi. Samaa mieltä -> kohti konservatiivia
• Väkivaltarikoksista annettavia tuomioita on kovennettava. Samaa mieltä -> kohti konservatiivia

Hesarin vaalikone

Helsingin sanomien koneessa kysymykset tulevat ruudulle yksi kerrallaan. koneen toimintaa on vaikea tehdä itse kokeilemalla. Onneksi Hesari on avannut itse vaalikoneensa algoritmia ja painotuksia. Hesari on myös tehnyt vaalikoneensa eri tavalla, niin että kysymyksistä pyritään päättelemään ajattelua muutamalla arvoakselilla, ja sitten vaalikoneen käyttäjälle pyritään löytämään näiden akselien perusteella sopiva ehdokas. 25 akselikysymyksen lisäksi on viisi muuta kysymystä, jotka vaikuttavat tulokseen yksittäisinä.

Tein kuvan jossa näkyy vastaukseni ehdokkaana ja nyt vaalikoneen täyttäjänä. Kansallismielinen – Kansainvälinen -akselin sijoitus riippuu kolmesta kysymyksestä (Suomeen on houkuteltava aktiivisemmin ulkomaisia työntekijöitä, Suomen muuttuminen aiempaa monikulttuurisemmaksi ja monimuotoisemmaksi on hyvä asia, ja Poliitikkojen on asetettava Suomen ja Suomalaisten etu kaiken muun edelle). Ero akselilla riippunee siitä, miten olen kulloinkin tulkinnut työntekijöiden ”houkuttelun”.

Vasemmisto-oikeisto -akseli muodostetaan Hesarin koneessa seuraavien kysymysten perusteella:

• Valtion on annettava suunniteltua enemmän rahaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon, vaikka se tarkoittaisi säästöjä muualta, veronkorotuksia tai lisää velkaa.
• Työttömiä pitää saada nykyistä enemmän töihin heikentämällä ansiosidonnaista työttömyysturvaa.
• Valtion velkaantumista tulee hillitä, vaikka se merkitsisi leikkauksia etuuksiin tai palveluihin.
• Palkkojen verotusta pitää alentaa, vaikka se johtaisi palveluiden leikkauksiin, muun verotuksen kiristämiseen tai velan kasvuun.
• Jos on pakko valita, on parempi korottaa veroja kuin leikata julkisia palveluita ja sosiaalietuuksia.
• Suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä, jotta erot ihmisten lahjakkuudessa ja ahkeruudessa voidaan palkita.
• Valtion pitäisi puuttua nykyistä voimakkaammin markkinoiden toimintaan, jotta talous olisi kaikille reilu.
• Suomessa on liian helppo elää sosiaaliturvan varassa.
• Valtion ja kuntien omistusta yritystoiminnassa tulisi vähentää.

Myös Hesarissa vasemmistolaisuus tai oikeistolaisuus kertoo lähinnä leikkauksista, palkkojen verotuksesta ja sitten sääntelystä. Mukana on myös mielikuvakysymys siitä, onko Suomessa liian helppoa elää sosiaaliturvan varassa. Tämä saattaa jopa kertoa eniten siitä, millaisia ihmisiä ja ihmiskohtaloita ehdokas tuntee. Itseäni ilahduttaa, että mukana on myös yksi kysymys julkisesta omistuksesta yritystoiminnassa!

Loppusanat

Vihreissä on varmaankin mukana vasemmistoliittolaisittain tai sosialistisesti ajattelevia, mutta minusta vaalikoneet eivät tätä todista. Jos esimerkiksi haluaa lisää markkinasääntelyä jotta saastutus vähenee, tämä on minusta ihan vain vihreää. Mä näen yritysomistukset niin että valtio osallistuu kapitalismiin, koska elämme markkinataloudessa ja yritysten omistaminen on kannattavaa. Valtion velkaantumisen hillitseminen on jossakin vaiheessa välttämätöntä, eikä se minusta ole yhtään vähempää välttämätöntä oli sitten oikealla tai vasemmalla.

Vaalikoneet ovat hyvä työkalu, mutta ne latistavat todellisuutta kaksiuloitteiseksi. Vähän jää sama maku kuin jos yrittäisi ymmärtää säätilaa pelkästään lämpötilan ja kellonajan perusteella.

Politiikassa jokainen kysymys on erillinen kysymys jota täytyy minusta lähestyä erityisen, juuri käsiteltävää asiaa koskevan tieteellisen tilannekuvan ja huolellisten vaikutusarviointien perusteella. Ja myös ilman oikeistoon tai vasemmistoon liittyvää identiteettisignalointia.