Helsingin lämmitys on vieläkin suurelta osin kivihiilen varassa. Ilmastonmuutoksen torjumiseksi kaikesta fossiilisesta energiantuotannosta pitäisi luopua. Oikeastaan olisi parempi olla polttamatta mitään muutakaan, sillä kaikesta palamisesta syntyy hiilidioksidia jota ei olisi syntynyt ainakaan vielä muuten. Myös metsäbiomassan polttamisen ilmastovaikutukset ovat kymmenien vuosien aikajänteellä fossiilisten polttoaineiden tasoa. Helenillä on suunnitelma, mutta mukana on vielä pitkään paljon polttamista.

Henkilökohtaisella tasolla Helsingin kaukolämmön päästöt ovat harmittaneet jo pitkään. Olen keksinyt asiaan kaksi ratkaisua. Yksi on vähentää lämmitystä, toinen ostaa vihreämpää lämpöä. Oma vuonna 2002 valmistunut asuntoni on energiatehokas ja vaikken tätä passiivitaloksi sanoisi, myös ilman lämmitystä pärjää. Ystäväni teki simulaation kerrostalon lämmöntarpeesta ja sai tulokseksi, että vuoden 2000 rakennusmääräyksillä vuotuinen lämmöntarve pieneni 55 % kun tavoitelämpötila laskettiin 21 C:stä 15 asteeseen. Se on jo varsin viileää ja vaatii itseltäni pukeutumista ja taukojumppaa..

Luulen, että lämmönkulutusta voisi vähentää merkittäviä määriä ihan säästämällä, ilman, että mistään arvokkaasta tarvitsisi luopua. Älytermostaateilla voisi vaikka säätää huonelämpötilaa viileämmäksi niinä aikoina, kun niissä ei oleilla tai oleillaan vain vähän – esimerkiksi suurin osa asuinhuoneista öisin. Ekologisempaa toki on jos voi lämmittää vain itseään – jopa sähköllä lämmitettäviä vaatteita on nykyään olemassa, joskin toistaiseksi hintaa löytyy.

Mutta lämmönkäyttö sinänsä on tietysti positiivinen asia, kunhan päästöt saadaan alas! Toivon todella, että tulevaisuudessa puhdasta lämpöä tuotetaan yltäkylläisesti, eikä tarvetta nuukailuun ole. Valitettavasti selkeää ratkaisua etsitään vielä. Helen on selvittänyt erilaisten vaihtoehtojen potentiaalia, ja vuonna 2019 näin allaolevan kaavion vierailulla Katri Valan lämpöpumppulaitoksessa. Se on valaiseva erityisesti hukkalämpöjen ja lämpöpumppujen osalta.

Vihreä kaukolämpövalinta

Helen myy uusiutuvaa kaukolämpöä Helsingin kaukolämpöverkossa. Tällöin kaukolämpö tehdään jäteveden hukkalämmöstä sertifioitua vesisähköä käyttäen Katri Valan lämpöpumppulaitoksessa. Päästötöntä kaukolämpöä saa kotiin lisämaksulla, joka on 3,40 € kuukaudessa. Helen siis sitoutuu tuottamaan uusiutuvaa kaukolämpöä asiakkaiden arvioitua kulutusta vastaavan määrän, tosin vain vuositasolla.

Helen on juuri asentamassa uutta lämpöpumppua, jonka myötä lämpöteho nousee 123 megawattiin.

Uusiutuva kaukolämpö on minusta lämpöenergian kierrätystä. Jäteveteen päätynyt lämpö on tuotettu lämpövoimaloissa ja asunnoissa, se virtaa kaikki jätevedenpuhdistamon kautta mereen, ja se pitäisi ottaa talteen ja käyttää uudestaan. Helen kuitenkin pyörittää lämpöpumppujaan vain silloin, kun se on taloudellisesti kannattavaa. Jos on halvempaa polttaa kivihiiltä, Helen laskee jäteveden lämmöt mereen ja polttaa samaan aikaan fossiileja. Minusta se on sääli. Kuvio on toki monimutkaisempi, sillä sähkön ollessa kallista sitä tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Silti yhdistetty tuotanto, jonka sähköstä tehdään lämpöpumpun avulla lämpöä, olisi vähäpäästöisempää, kuin suoraan kivihiiltä polttamalla tuotettu lämpö.

Toisaalta Helenin markkinaehtoinen toiminta tarkoittaa sitä, että uusiutuvaa kaukolämpöä ostamalla päästöt voivat oikeastikin pienentyä. Jäteveden lämpösisällöstä otetaan suurempi osa talteen, jos asiakkaat maksavat siitä. Mitä useampi asiakas tilaa uusiutuvaa kaukolämpöä, sitä enemmän Helen sitoutuu tuottamaan sitä. Uusiutuvan kaukolämmön menekki kannustaa Heleniä ja muitakin alan toimijoita myös vauhdittamaan uusia kaukolämpöinvestointeja.

Parempaa tulevaisuutta tekemässä

Ajattelen, ettei ilmastokriisiä voida pysäyttää yksilöiden valinnoilla, mutta tällä kertaa luulen, että systeemistä muutosta voi vauhdittaa omilla kulutusvalinnoilla. Politiikkaa siis tarvitaan yhä. Olen sitä mieltä, että Helsingin kaupungin tulisi ostaa ensisijaisesti uusiutuvaa kaukolämpöä. Jos olet samaa mieltä, kerro se huhtikuussa.