Suomi, Eurooppa ja suuri osa muuta ihmiskuntaa on kohtaamassa kriisin, jota ei vielä viime viikon alussa tuntunut ymmärtävän monikaan. Varoituksia oli ilmassa, mutta koronavirusepidemia ei tuntunut vielä silloin koskevan meitä. Nyt Suomessa on jo ihmisiä tehohoidossa, ja lähipäivinä epidemia etenee omalla painollaan. Se on taittumassa kyllä, aivan varmasti, mutta sitä hetkeä saadaan vielä odottaa.

”Jos seisot Mount Everestin huipulla ja kello on yli 14, itsemurha on jo tehty. Se vain tulee voimaan viiveellä. Ihan sama onko siinä hetkessä kaunis ja aurinkoinen sää.”

– Veikka Gustafsson (muistinvaraisesti)

Suomessa hallituksen toimet koronavirusepidemiaa vastaan alkoivat viikko sitten torstaina 12. 3. 2020 kun hallitus antoi joukon suosituksia. Näihin lukeutui mm. yli 500 hengen tilaisuuksien peruminen, etätyön suosiminen ja työ- ja lomamatkoista luopuminen. WHO oli edellisenä päivänä julistanut koronavirusepidemian pandemiaksi ja moni suomalainen oli itse alkanut lisätä varovaisuutta. Seuraavana maanantaina, 16. päivä, hallitus päätti valmiustilalain käyttöönotosta, ja keskiviikkona 18. maaliskuuta valmiustila tuli voimaan Eduskunnan hyväksyttyä sen.

Alla kuvaan, millaisia viiveitä taudin etenemisessä väestötasolla on. Kaikista luvuista olen löytänyt eri versioita ja esim. eri tutkimuksissa (1, 2) esitetään hieman toisistaan poikkeavia arvioita. Olen pyrkinyt alla valitsemaan THL:n kertoman luvun, jos olen löytänyt sellaisen.

Koronavirustaudin (COVID-19) itämisaika on THL:n mukaan 1 – 14 päivää, keskimäärin noin 4 – 5 päivää. Jos oletetaan, että suomalaisten käytös muuttui isosti vasta valmiustilalain tultua voimaan keskiviikkona 18. maaliskuuta, laki alkaa vaikuttaa puhkeaviin tautitapauksiin seuraavana päivänä, mutta vielä 23. päivä puhkeavista taudeista yli puolet on saatu ennen valmiustilalain voimaantuloa.

Tässä oma sinnepäin tehty raapustus siitä, milloin oireet ilmaantuvat. Käyrän muoto käsivaralta samankaltainen kuin tässä julkaistussa tai tässä arvioitavana olevassa tutkimusartikkelissa. Kuvat tuskin kuvaavat todellisuutta kovinkaan tarkasti. Vakavien oireiden ilmaantuminen ja testauksen viive on oletettu tasajakautuneiksi.

Taudin oireet alkavat lievinä, ja vallitsevien ohjeiden mukaan terveydenhuoltoon pitäisi ottaa yhteyttä vain, jos sairastuneelle tulee vakavia oireita. Ainakin 80 % sairastuneista selviääkin pelkillä lievillä oireilla – tässä THL:n ohje Milloin on hakeuduttava hoitoon. Kiinassa viive oireiden ilmaantumisesta sairaalahoidon aloittamiseen mediaanina 7 päivää (jakauma 4 – 8 päivää). Valmiustilalain käyttöönotto alkaa siis näkyä sairaalaan tulevien ihmisten määrässä ihmisiä kenties 23. maaliskuuta. Keskimääräisessä tapauksessa valmiustilalain säätäminen näkyy maaliskuun 30. päivänä, ja keskimääräistä hitaammin itävien tautitapausten osalta vieläkin myöhemmin.

Suomessa testituloksen saamiseen menee tämänpäiväisen Hesarin jutun perusteella 2 – 4 vuorokautta. Jos testi tehdään silloin kun potilas tulee kovempien oireiden vuoksi sairaalaan, tämä alkaa näkyä testituloksissa 25. maaliskuuta – siis niiden kohdalla, joiden tauti etenee erityisen nopeasti. Keskimääräiset tapaukset näkyvät testeissä vasta 2. huhtikuuta. Viimeisimmät valmiustilalain vuoksi tapahtumatta jääneet tartunnat vähentävät positiivisia testituloksia huhtikuun 13. päivänä.

Toinen tapa katsoa asiaa on se, että päättäjämme tekevät tänään kahden viikon päästä vaikuttavia päätöksiä viikon vanhojen tietojen perusteella. Kun testattavia alettiin valikoida tarkemmin testien kysynnän räjähdettyä käsiin, päättäjien käytettävissä oleva testeihin perustuva tieto on tämän seurauksena vieläkin vanhempaa.

Tilanne on epäintuitiivinen. Olemme modernina aikana tottuneet siihen, että informaatio on tuoretta ja päätökset välittömiä. Voimme jutella toiselle puolelle planeettaa korkeintaan sekuntien viiveellä, ja jos itse tarvitsisi mennä paikan päälle, sekin onnistuisi vuorokaudessa tai kahdessa.

Henkilökohtaisella tasolla nämä viiveet tarkoittavat, että koronalle altistumisesta seuraa helposti viikko tai kaksi epätietoisuutta, jolle ei mahda mitään. Sen voi välttää lähinnä eristämällä itsensä tehokkaasti mahdollisista tartunnanlähteistä kuten suositellaan.

Tällaisessa tilanteessa tämän hetken todellisuutta voi oikeastaan tutkia ainoastaan laskennallisten mallien avulla. Juuri nyt vallitsevan tilanteen ja esim. tartuntojen määrän voi päätellä aiempien tietojen perusteella, jos tietää, miten tauti ja ihmiskunta toimivat. Hommassa on käytännössä pakko käyttää jonkinlaista ennustemallia jotta tietäisi missä ollaan nyt, ja sitten uudestaan jotta tietäisi, mihin ollaan menossa. Näin myös THL on tehnyt yhdessä yliopistojen kanssa. Euroopan tartuntatautivirasto ECDC laskee, että mikäli erityisiin toimiin ei ryhdytä, epidemiatilanne muistuttaa Wuhania kaikkialla maailmassa viimeistään huhtikuussa. Malleissa tehdään aina oletuksia ja näissä on aina epätarkkuuksia, mutta mallit antavat silti parasta mahdollista tietoa. Ilmastonmuutos on aika-akselin kannalta hyvin samankaltainen joskin vielä paljon hitaampi kriisi.

Koronaepidemia leviää Suomessa paraikaa, ja vielä viikon tai kaksi se näyttää etenevän vääjäämättömästi. Sitten voi tapahtua sama kuin Kiinassa, positiivisten testitulosten määrä lakkaa kasvamasta parissa viikossa. Sitten aktiivisten tapausten määrä kääntyy laskuun, ja lopulta epidemia on ohi.

Mutta siihen menee mallien mukaan vielä useampi kuukausi.