MTV uutisten mukaan hallitus etsii nopeita ratkaisuja bensa-ahdinkoon. Ehkä nyt rohkenen esittää ajatuksen, jota olen pyöritellyt jo jonkin aikaa.

Pahenevan ilmastokriisin vuoksi fossiilisista polttoaineista pitäisi jonkinlaisen siirtymäkauden jälkeen päästä eroon. Siitä on kuitenkin monta näkemystä, millainen tämän siirtymäkauden pitäisi olla. Fossiilisen polttoaineen hinnan nostaminen on VATT:n mukaan kustannustehokkain tapa vähentää niiden kulutusta. Veronkorotuksia kuitenkin vastustetaan kiivaasti, ja niiden tilalle on ehdotettu esim. biopolttoaineita sekoitevelvoitteen kautta – keino, jota Keskusta tuki kunnes kävi ilmi, että sekin nostaa polttoaineen hintaa. Jokerina pohjalla on liikenteen päästökauppa, joka ehkä nostaisi polttoaineen hintaa mutta määrä riippuisi siitä, paljonko muut käyttävät.

VATT on varmasti oikeassa, että hintaohjaus tulisi valtiolle edullisimmaksi. Mä olen kuitenkin huolissani sen kohdentumisesta aika kapeasti. Ajatushan on hyvä – jos bensan hinta nousee, joissain tuloluokissa käyttöä vähennetään ja korvataan muulla kulutuksella, mutta tarpeelliset ajot hoituu. Tätä keskiluokkaista siivua rikkaampien ei tarvitsisi välittää hinnannoususta lainkaan, ja vähävaraisemmille se aiheuttaa kohtuuttomasti ongelmia. Joista olemmekin jo nähneet esimakua.

Vihreiden mielestä pitäisi tehdä reilu muutos, jossa vähennetään samaan aikaan päästöjä ja eriarvoisuutta ja tehdään ilmastotoimia niin, että ne eivät kaadu heikoimmassa asemassa olevien niskaan tai ihmisille, joilla ei todellisuudessa ole mahdollisuutta valita kestävämpää vaihtoehtoa. Mun on helppo allekirjoittaa tämä tavoite.

Bensiinin keskihinta on Autoalan Tiedotuskeskuksen mukaan ollut viime vuosina ja karkean silmämääräisesti puolitoista euroa litralta. Suunnan pitäisi olla ylöspäin, mutta hinta on nyt lähempänä kaksi euroa – tasolla josta en osannut edes haaveilla vuoden 2019 ilmastomarssilla.

Mitä jos asettaisimme bensiinille tasapainohinnan, ja laskisimme energiasisältöveroa silloin kun markkinahinta ylittää sen?

Tasapainohinta olisi siis se hinta, jolla verotus pysyisi entisellään. Tässä on ajateltu esimerkin vuoksi, että tasapainohinta olisi alkuun 1,6 euroa litralta ja se nousisi esim. 3 sentillä per vuosi. Tällöin bensan hinta olisi vakaampi ja ennustettavampi, jolloin ihmisten ja yritysten toiminta ja tulevaisuuden suunnittelu helpottuisi. Tasapainohinnan oikea taso on merkittävä kysymys, ja puoluepolitiikan sijaan asiassa olisi kuunneltava Ilmastopaneelia ja päästömarkkinaa.

Energiasisältövero on nyt 53,79 c/litra, ja se muodostaa valtaosan moottoribensiinin verotuksesta. Tulevaisuudessa energiasisältövero voisi olla bensan tasapainohinnan kohdalla entisellään, tasapainohinnan yläpuolella pienempi, ja alapuolella suurempi. Verottoman hinnan muuttuessa sentillä energiasisältövero voisi muuttua puolella sentillä. Energiasisältöverolla olisi kuitenkin jokin lattiahinta – nollan alle sitä ei tietenkään pitäisi päästää. Tämä loiventaisi bensan hinnan muutoksia seuraavasti:

Menisikö bensiinin verotus missään tilanteessa nollaan? Ei. Jos energiasisältöveron sallittaisiin laskea nollaan asti, tämä tapahtuisi näillä luvuilla verottoman hinnan ollessa 1,6 euroa. Muita veroja tulisi tässä tilanteessa 66 c/litra, ja bensiinin myyntihinta olisi 2,26 € litralta. Kun energiasisältövero olisi saavuttanut nollan, verollinen hinta lähtisi uudestaan nousemaan samalla kulmakertoimella kuin nykyisessä järjestelmässä. Piirsin vielä toisen kuvan havainnollistamaan tätä. Valtion keräämä vero on tällä hetkellä sinisen ja vihreän käyrän erotus, ja ehdotetussa mallissa se olisi punaisen ja vihreän käyrän erotus.

Malli siis loiventaisi loppukäyttäjille koituvaa kustannusnousua valtion piikkiin, sillä hinta-alueella jolla bensiini on tavannut liikkua. Parametrit voi toki säätää niin kuin kokee parhaaksi. Julkaisin käyttämäni laskentataulukon, jotta kuviota voi tutkailla itse.

Tällainen toki vaikeuttaisi valtion budjetointia ja myös veron perimistä, enkä osaa arvioida, kuinka isoja haittoja nämä olisivat. Kalliin bensan aikana valtion verotulot vähenisivät joitain satoja miljoonia, mutta tämä osin kompensoituisi halvan bensan aikaan. Muutos myös heikentäisi markkinoiden toimintaa ja aiheuttaisi Suomen julkistaloudelle haittaa jota öljyntuottajamaat voivat halutessaan aiheuttaa. Yleisesti ottaen suhtaudun tällaiseen hintakontrolliin vahvalla varauksella. Malli ei myöskään kohdistuisi vain niille joilla on todellinen tarve, eikä ole tarkoitettu ainoaksi toimeksi.

Mutta ehkä moottoribensiini on sellainen strateginen resurssi, jonka kohdalla hinnan yllättävä ja iso muuttuminen on epätoivottavaa kaikkien mielestä. Äkillinen hinnannousu asettaa ainakin joitain ihmisiä kohtuuttomaan tilanteeseen, ja hinnan lasku taas on ilmastoponnistusten ja jälkipolvien edunvalvonnan kannalta tuhoisaa. Ehkä tällainen loivennus olisi keskimäärin valtiolle kustannusneutraali, koska korkeiden hintojen aikaan pienenevä verokertymä kompensoituisi matalan hinnan aikaan.

On tärkeää, että kannustinvaikutus pois fossiilisista polttoaineista säilyy, mutta yhtä tärkeää on että siirtymä kohti puhdasta tulevaisuutta sujuu reilulla tavalla ja ennustettavasti loivaa ramppia pitkin. Tämä on yksi ehdotus jota en tarkoita missään nimessä valmiina tai parhaana mahdollisena, mutta josta kuitenkin kuulisin mielelläni kommentteja.