Tavoitteet ja todellisuus eivät kohtaa ilmastotyössä – Hesarin eilisen kolumnin otsikosta on helppo olla samaa mieltä. Otsikon jälkeen kolumnisti Anttonen kertoo monin sanoin, miksi tavoitteista pitäisi luopua, ja miksi tavoite ylipäänsä muka olisi epärealistinen.
Anttosella on ilmastopaniikki. Hänen joka käänteessä haukkumansa sähköautot kehittyvät, halpenevat ja yleistyvät yhä kiihtyvällä vauhdilla, hupilentely ahdistaa, ja halki yhteiskunnan puuhataan hiilineutraaleja tuotteita ja palveluja. Puhdas sähkö on yhä edullisempaa, lämmitykseen vyöryy lämpöpumppuja ja sähkölentokoneetkin tulevat lähivuosina. Fossiilisen kaasun ja öljyn hinta pomppii ennustamattomasti ja on huippukallista nyt ja ilmeisesti myös lähitulevaisuudessa. Yhä useampi haluaa katkaista riippuvuutensa kalliiseen ja likaiseen tuontienergiaan.
Tämä kaikki uhkaa fossiilista liiketoimintaa. Fiksu fossiiliyhtiö panostaisi täysillä fossiilittomiin ratkaisuihin, mutta yleensä tällainen on toiveajattelua. Esim. St1:n investoinneista yhä alle puolet kohdistuu uusiutuvaan energiaan.
Pariisin sopimuksessa on sovittu, että lämpeneminen rajoitetaan paljon alle 2 asteeseen ja mielellään 1,5 asteeseen. Homma on haastavaa, mutta mahdollista. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat niin vakavia, että Pariisin sopimuksen tavoite on täysin perusteltu.
Mikäli päästöt onnistutaan lopettamaan ajoissa (yo. kuvan sininen viiva), ilmasto-olosuhteet voivat vakiintua ilman erillisiä toimia tasolle, jotka eivät ole huimasti nykyistä huonompia. Jos puolentoista asteen hiilibudjetti ylittyy, hiiltä on sidottava ilmakehästä ja loppusijoitettava maan alle (punainen viiva). Tälle pitäisi luonnollisesti löytää maksaja, ja valitettavasti pelkään, että ilmakehää hoidetaan verovaroin. Tämän päivän kulutus maksatetaan lapsien ja lastenlasten kukkarosta.
Anttonen kertoo, että tosimaailmassa päästöt on kasvussa vielä pitkään, ja että energiasektorilla ei ole varaa toteuttaa tarvittavia investointeja. Esimerkiksi ekologiseen jälleenrakennukseen varattuja rahoja hän ei mainitse. Nykyisiä ilmastotekoja hän kehottaa välttämään, ”jollei pystytä todentamaan niiden vähentävän ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta”. Hän siis kannattaa ylläolevaa punaista viivaa, ja linjaa, jossa ”overshoot” on erityisen suuri.
Miksi?
Koska Anttonen ymmärtää ilmastonmuutoksen ja ilmastotoimien seuraukset fossiilialalle. Hän tietää, että ilmastokriisin haittavaikutukset lisääntyvät lisääntymistään ja että hiilipäästöjen vastustuskin lisääntyy vääjäämättömästi. Hän tietää, että fossiilinen energia on auringonlaskun ala, jolla ei ole tulevaisuutta. Hän tietää että paineet ilmastotekoihin kasvavat ja ilmastokriisiin liittyvät oikeudenkäynnit lisääntyvät tulevaisuudessa. Ilmastokriisin ratkaiseminen vaikuttaa talouteemme monella tavalla, ja myös ilmastokriisin vaikutuksille alttiiden asioiden kuten merenranta-asuntojen tai satojen vakuuttaminen vaikeutuu tai tulee mahdottomaksi. Näistä syistä fossiilivarannot ja fossiilinen infrastruktuuri alkavat menettää arvoaan. Fossiileihin liittyvät osakkeet ovat arvokkaampia kuin niiden edessä olevan tulevaisuuden tietäen pitäisi olla. Puhutaan hiilikuplasta.
Kuvittelisi, että ilmaston kriisiytyessä fossiilialan yhtiöt pyrkisivät lisäämään ahkerasti muuta liiketoimintaa, mutta tämä on vain osa vastausta. Ymmärrettävästi öljyalalla on myös houkutus jatkaa fossiilista liiketoimintaa niin pitkään kuin pystyvät. Moni yhtiö investoi fossiilialaan, jotta illuusio yhtiön hyvistä tulevaisuudennäkymistä säilyisi.
Tällä hetkellä useat öljy-yhtiöt ovat kärkipäässä osakkeiden arvossa mitattuna, mutta pörsseissä on alkanut näkyä muutoksia. Esimerkiksi yliopistot ja kaupungit ovat ruvenneet divestoimaan, siis vetämään sijoituksiaan pois fossiilisista polttoaineista. Joitain kestävämmän tulevaisuuden yhtiöitä, kuten Teslaa, arvostetaan korkealle.
Anttonen haluaa, että odotamme uusia innovaatioita sen sijaan, että käyttäisimme nykyisiä innovaatioita laajamittaisesti. Hän peräänkuuluttaa toimintaa, muttei tietenkään mitään sellaista toimintaa joka vähentäisi suoraan fossiilisen energian käyttöä lyhyellä aikavälillä. Hän haluaa lisää ilmastotoimien todentamisen tutkimusta ja hiilen sidontamarkkinan, ja tiedeyhteisön tekemän globaalin tiekartan ilmastotoimien järjestyksestä ja rahoituksesta.
:no_upscale()/cdn.vox-cdn.com/uploads/chorus_asset/file/8206869/Screen_Shot_2017_03_22_at_6.02.30_PM.png)
Tutkijat ovatkin tehneet juuri tällaisia tiekarttoja ja myös IEA on ryhtynyt työhön. Yksi 2017 Sciencessä julkaistu artikkeli ehdotti, että vuoteen 2020 mennessä lopetetaan fossiilialan tukeminen ja uudet fossiili-investoinnit, ja 2020-luvulla rikkaat valtiot luopuvat esim. hiilivoimasta, uusien polttomoottoriautojen myymisestä ja lennoista reiteillä, joilla voisi käyttää myös junaa. Tällä vuosikymmenellä pitäisi myös saada hiilen talteenottoon vauhtia ja vähintään kymmenkertaistaa tutkimusrahoitus esim. akkualalla, hiilen talteenotossa ja teräksen ja betonin tuotantomenetelmissä.
Miten Anttonen reagoi olemassaoleviin tutkijoiden tekemiin tiekarttoihin ilmastotoimien järjestyksestä? Sanomalla, että tällaisia tiekarttoja pitäisi tehdä.
On ikävää, että HS Visio on ottanut Anttosen kolumnistikseen näin ilmastokriisin aatonaattona kun tilausta olisi Pariisin sopimusta puolustaville teksteille. Näillä kirjoituksilla pyritään vaikuttamaan ilmastopolitiikkaan, eikä meillä ole varaa tehdä ilmastopolitiikkaa fossiilialan ehdoilla.